Hymyllä osoitat ihmisille positiivista asennetta ja iloa, lämpöä. Hymyllä siis viestitään positiivisia fiiliksiä.
Joo, ja sen taakse voi piilottaa paljon.
Olen jonkin aikaa kamppaillut omaa pahaa oloa vastaan, peittänyt sen hymyllä ja kukaan i aavistakaan mitä sen hymyn takana piileekään...
Aivan, enkä ole varma haluanko kenenkään tietävänkään.
Nyt olen kuitenkin saapunut siihen pisteeseen, että om olo on niin kurja ettei minulla ole kohta enää sitä peitehymyäkään. Miksi? Sitä en osaa tarkkaa sanoa. Vaikea saada sanoiksi tunnetta mikä sisällä on.
Suru, alakulo, itseinho, huono omatunto, ahdistus, pelot.. kurjia tunteita ja niitä ei jaksa määräänsä enempää.
Ajattelinkin nyt alkaa kirjoitella, muuallekin kuin pöytälaatikkoon, silla omien ajatusten pyörittely omassa yksinäisyydessä on loputon suo.
Mulla on periaatteessa kaikki hyvin, on työ josta pidän, aivan ihana seurustelukumppani, perhe, koirat, kavereita...
Mutta silti, tunnen olevani yksinäinen, en jaksa enää innostua työstä jota rakastan. Olen yksinäinen ja toisaalta en halua olla kenenkään seurassa. Tai oikeastaan haluaisin, mutta kenelle pystyisin olemaan oma surumielinen oma itseni? kuka sellaista jaksaa katsella? Kenen olkaa vasten voisin painaa pääni ja huutaa omaa oloa?
Ahdistaa ajatus toisten ahdistamisesta, muillakin on huolia, varmasti isompiakin kuin minun
Olen hakenut apua, lääkitystäkin on ehdotettu, mutta jotenkin se tuntuu pelottavalta.
Koitan täältä nousta, varmasti se vie aikansa, mutta nousen kyllä... ihan varmasti... joskus..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti