Jatkuva väsymys, saamaton olo...
Tänään on vielä jotenkin erityisen väsynyt olo, työpäivä rullasi keikalla, mutta jotenkin tuntui ettei musta ollut mitään hyötyä ja olen ihan ulkopuolinen. Tulkitsen taas kai ihan väärin.
Illan treeneissä (joihin sain itseni raahattua pitkästä aikaa) tuntui että pahoitin toiveillani toisen mielen. Onneksi sen 20 min treenin aikana jopa sain hymyn oikeasti aikaan (koiran onnistumisen takia) ja se siitä sitten.
Kotiin odottamaan seuraa joka tulee joskus ehkä. Ja taas odotan ja toisaalta toivon ettei se tulis ollenkaan ja se taas ahdistaa ku ei oikein haluaisi olla yksin mutta ei yhdessäkään.
Ehkäpä siksi että tää väsymys ja huono mieli saa vain silmät vettymään ja suupielet valumaan alas, en ehkä jaksaisi yrittää edes hymyillä.
kun siihen kysymykseen ei ole vastausta.
Olo on aika turta, enkä saa sanoiksi mitään konkreettista syytä.
Missä on se positiivinen minä joka paahtaa menemään iloisena eteenpäin?
Vai onko se hyvän fiiliksen määrä ain vakio, minä kulutin omani jo loppuun?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti