Taas ilta ihan yksin
Mikä siinä onkin että yksinolo illalla tuntuu niin valtavan yksinäiseltä, ei se aikasemmin ole tältä tuntunut. Mitä mulle tapahtuu?
Illalla tekis mieli ottaa pari lasillista jotta sais jotenkin unen päästä kiinni, ei se kuitenkaan ole ratkasu pidemmän päälle.
Huomenna olis aamusta asti töitä, jotenkin tuntuu ihan ylivoimaselta suoritukselta. Kyllä sitä tietää että hyvin se menee, nyt ei vaan jaksaisi. Voi kun voisin maata sängyssä koko päivän, tai joku tulis ja pitäisi kasassa.
Nimenomaan, olo on kuin revittäis joka suuntaan. Ajatukset karkaa yksin ollessa millon mihinkin. Helpointa on olla jonkun seurassa, vielä parempi kun saisi vain maata hiljaa jonkun seurassa tai vaikka vain itkeä. Yksin oleminen tuntuu niin raastavalta ja ahdistavalta

Nyt oon maannut sängyssä melkeen kaksi tuntia. Haluan nukahtaa, mutta se ei vaan onnistu. Mitä enemmän yrittää sitä enemmän päässä pyörii. Miten nuo ajatukset saa haltuun?
Miksi olo on niin epävarma ja rikkinäinen.
Noh ehkä se uni tulee kun tarpeeksi kauan itkee ja sitten se kellokin jo soi ja voi väsyneenä raahautua lauantain läpi...